Olen Ella Saarenpää, 25-vuotias shelttiharrastaja Pohjois-Suomesta, Oulusta. Koirat ovat aina olleet osa elämääni – kasvoin näyttelykehien laidalla ja metästyskokeissa sekä koiraleireillä. Olen pienimuotoinen kasvattaja jo sukumme kolmannessa polvessa. Intohimo koiriin on tullut siis jo äidinmaidon mukana. Sheltit tulivat elämääni 2004 ensimmäisen oman koirani, merlenarttu Tuiskun myötä. Sen asetuttua taloksi liityin rotujärjestöön ja alta aikayksikön huomasin hurahtaneeni sheltteihin monien muiden tavoin.

Ajatus omasta kasvatustyöstä, lähinnä kyllä vai ei, pyöri pitkään mielessäni. Tiukun osoittauduttua lupaavaksi jalostusyksilöksi ja kiinnostukseni rotuun vain kasvaessa vaakakupin kyllä -puoli alkoi painaa enemmän. Lopulta 2008 suoritin kasvattajanperuskurssin ja kennelnimi Whirling’s minulle myönnettiin elokuussa 2009. Whirling tarkoittaa rodun ”äidinkielellä” tuiskua – enempää tuskin tarvitsee nimen taustaa selventää… 2009 syntyi ensimmäinen pentue ja kevään 2010 vietin Kanadassa kennel Grandgablesilla Pohjois-Amerikkalaisiin sheltteihin tutustuen. Vaikka monia vaikutteita matkalta tarttui mukaan en miellä itseäni jenkkifaniksi. Näen, että meillä on yksi rotu, jossa kaksi eri suuntausta voivat hyvin yhdistettynä tukea toisensa puutteita. Kaiken kaikkiaan fanaattisuus on seikka, jota yritän kaikilla elämän osa-alueilla välttää.

Tällä hetkellä rakkaalle harrastukselle ei ole mahdollista antaa niin paljon aikaa ja energiaa kuin haluaisin opintojen sekä työn viedessä ison palan arjesta. Näin ollen kasvatustyö on vallankin tässä elämäntilanteessa varsin pienimuotoista ja sen tarkoituksena onkin lähinnä luoda pohjaa tulevaisuudelle. Tavoitteenani on omien jalostusvalintojeni kautta tehdä työtä koko rodun hyväksi: ihanteena ja päämääränä elinvoimainen ja tasapainoinen yksilö luonteen, terveyden sekä rotumääritelmän mukaisen ulkonäön suhteen – mitään näistä kolmesta laiminlyömättä tai ylikorostamatta – sekä samalla kartuttaa omaa jalostus- ja rotutuntemustani. Työsarkaa riittääkin vuosiksi eteenpäin! Suuri haaveeni onkin, että pystyn ja saan jatkaa tätä tarinaa vuosia ja taas vuosia eteenpäin.

Keväällä 2016,
Ella