Mikä saa kasvattamaan?

Koko kasvatustyöni perusta ja pohjimmainen syy on se, että rakastan koiria ja erityisesti shetlanninlammaskoiraa rotuna koko sydämestäni! Elämä koirien kanssa on antoisaa ja aktiivista – ne tuovat energiaa ja iloa jo pelkällä olemassaolollaan enkä voisi kuvitella omaani ilman shelttejä. Koska kasvatustyö on haastavaa ja aina aika ajoin myös raskasta, on rakkaus koiriin ja rotuun se voima, joka kantaa läpi vastoinkäymisten. Samasta syystä myös onnistumiset tuntuvat sitäkin mahtavammilta! Intohimoksi tätä voisi kai siis kutsua.

Sheltti on haastava rotu kasvattaa, mutta samalla ja siitä johtuen tavattoman mielenkiintoinen valinta. En tiedä kovin montaa rotua, jossa samalla tavalla yhdistyisi monipuolisuus, helppous ja kauneus. Sheltti on kaikkea, mitä ihana koira minulle edustaa – erilaisiin elämäntilanteisiin ja harrastuksiin sopeutuva, omistajansa paras ystävä. Lisäksi sheltin ulkonäkö on samaan aikaan kaunis ja kuitenkin liioittelematon. Toivottu ulkoasu tukee myös terveyttä kannustamatta millään tavalla ylilyönteihin, jotka tekisivät hallaa koiran hyvinvoinnille.

Haluan omalta osaltani olla vaikuttamassa siihen, että näin on myös jatkossa ja tuo tietyllä tapaa vaatimatonkin ulkoasu pysyy tunnusomaisena piirteenä minulle niin rakkaassa rodussa. En voisi koskaan kuvitella kasvattavani rotua, jossa ulkonäköihanteet riitelisivät koiran hyvinvointia ja terveyttä vastaan.

 Terveysseikat kasvatustyössä

Kun työtä tehdään elävien olentojen kanssa, on kunnioitus elämää ja luontoa kohtaan kasvattajan vähimmäisvaatimus. Tässä työssä ei koskaan saa kaikkea, mitä haluaa ja milloin tahansa voi tulla uutta tietoa ja löydöksiä, jotka vaikuttavat omaan kasvatustyöhön ja koko rotuun. Sen faktan tiedostaminen ja hyväksyminen auttaa pitämään nöyränä. Kukaan ei koskaan ole valmis tai edes kovin paljon muita kolleegojaan edellä. Olemme kaikki samassa veneessä ja siksi yhteistyö rodun harrastajien välillä on tärkeää.

Jokaisen koiran pääasiallinen tarkoitus on aina olla perheenjäsen – mahdollisimman terve ja vaivaton sellainen. Se on minun lähtökohtani. Sen vuoksi terveys on tärkeimpiä seikkoja, kun suunnittelen uutta yhdistelmää. Vaikka asiaan jokaista yhdistelmää miettiessä kiinnittääkin huomiota ja toisinaan joutuu karsimaan sekä tinkimään monista ominaisuuksista sen varjolla, voi luonto ja geenilotto aina yllättää. Tietoisten riskien minimoiminen on kuitenkin ja juuri sen vuoksi jokaisen kasvattajan velvollisuus. Terveys on minulle paljon enemmän ja muutakin kuin KoiraNetin terveystilastot, vaikka kannustankin virallisiin tutkimuksiin kaikkia kasvattejani. Sisällytän siihen myös luonteen – terve luonne on sopeutuvainen eikä liiaksi mutkista perheen elämää.

Ensimmäinen terveyden mittari on jokaisen jalostukseen käytetyn koiran oma ja lähisuvun terveyshistoria. Dokumentoin ja pidän kirjaa jokaisen kasvattini terveydentilasta, jotta mahdolliset ongelmat huomattaisiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tämä tarkoittaa virallisten tutkimusten lisäksi kaikkien arkea haittaavien sairauksien, vaivojen ja ongelmien ylöskirjaamista ja seuraamista. Jos koira on elänyt sairastelematta eli elämä sen kanssa on ollut helppoa ja vaivatonta, voi koiran jalostuskäyttöä alkaa harkitsemaan ja suunnittelemaan. Tuossa kohtaan koirien tulee olla kunnolla aikuisia – mielellään (vallankin synnyttävä narttu) reilusti yli 2-vuotias.

Toinen tärkeä karsintavaihe jalostukseen käytettviltä koirilta on koiran oma halukkuus lisääntyä. Mikäli lisääntymisviettiä ei ole, jää koira käyttämättä. Niin taitavaa kasvattajaa minusta ei tule, että kykenisin arvioimaan luontoa paremmin koiran soveltuvuutta lisääntymiseen, joten tätä seikkaa kunnioitan armottomasti. Astutusten tulee sujua suht mutkattomasti, kuten myös myöhemmin synnytysten ja pentujen hoidon, mikäli narttua vielä jatkossa aiotaan jalostukseen käyttää.

Ulkoasullakin on väliä

Vaikka koiranäyttelyt ovat mieleeni ja nautin koirien esittämisestä, koiran ulkoasu ja näyttelytulokset eivät ole yhtäsuuruusmerkillä vedettäviä asioita omassa jalostustyössäni. On paljon hyviä ja laadukkaita koiria, jotka eivät syystä tai toisesta voi menestyä näyttelyissä – shelteillä tällainen seikka voi olla esimerkiksi koko, ja toisaalta taas on paljon näyttelyiden näkökulmasta laadukkaita koiria, jotka eivät syystä tai toisesta sovellu omaan jalostustyöhöni.

Koskaan ei ole valmis

Sinä päivänä, kun nostaa itsensä jalustalle, jonne ei muita mahdu, on kasvatustyö mennyt suuntaan, jonne en itse halua päätyä. Toistaiseksi sille ei millään saavutuksilla tai mittareilla olisi edes varaa, mutta jos jonain päivänä onkin, en halua päätyä monen kasvattajan tyypilliseen kohtaloon, jossa oma erinomaisuus lopulta tappaa kehityksen. Toivon hartaasti ja aion tehdä töitä sen eteen, etten ikinä pääsisi tilanteeseen, jossa kokisin työn olevan valmis ja osaamiseni erinomainen. Yksikään kasvattaja ei voi olla tilanteessa, jossa ei olisi vielä opittavaa ja kehitettävää. Suuri unelmani on, että saan ja pystyn jatkamaan suht lupaavasti alkanutta kasvatustyötä läpi elämän – oppia, kehittyä ja kasvaa koko ajan, jatkaa W-tarinaa ja matkan varrella nauttia upeista koirista elämässäni sekä tutustua uusin rodun harrastajiin.

Lyhyesti

:: Kaiken pohja ja perusta on rakkaus koiriin ja shetlanninlammaskoiraan rotuna.

:: Haluan omalta osaltani olla vaikuttamassa siihen, että ihana ja omalla tapaa vaatimatonkin sheltti pysyy myös jatkossa koirarotuna, jossa terveys, luonne, toiminnallisuus ja liioittelematon, kaunis ulkonäkö voivat yhdistyä yhdessä ja samassa koirassa.

:: Haluan kasvattaa terveitä ja hyvä luonteisia perheenjäseniä, jotka tuovat perheelleen iloa ja aktiivista elämäntyyliä mahdollisimman pitkäksi aikaa.

:: Vaalin elinvoimaa, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että kasvatukseen valikoituneiden koirien terveydentilan on oltava erinomainen ja niillä on oltava luontainen halu lisääntyä. Mikäli näin ei ole, on omista haaveista kyettävä luopumaan ja luontoa kunnioittaen jättää kyseinen koira kasvatustyön ulkopuolelle. Koiran arvoa perheenjäsenenä se ei laske.